Onko pienillä ympäristöteoilla merkitystä? Näin arjen valinnat kasvavat muutokseksi

Kuuntelin eilen Steven Bartlettin, Diary of a CEO -podcastia. Kaksi asiantuntijaa kävi läpi maailman tilaa, ilmastonmuutosta, Ukrainan sotaa, Kiinan ja Yhdysvaltojen suuntaa, talousjärjestelmän valuvikoja ja siitä, miten ihmiset jaksavat kaiken tämän keskellä.

Vaikka samalla kävelin virkistävällä metsälenkillä koiran kanssa, huomasin että nyt ahdisti. Veikkaan, että tunnistat tunteen. Uutiset tulevat päälle joka suunnasta ja jossain vaiheessa mieli tekee saman johtopäätöksen kuin teki minunkin eilen illalla:

" Mitä väliä sillä on, mitä minä teen? "

Tuo lause on ilmastonmuutoksen vaarallisin lause. Erityisesti silloin kun sen sanovat juuri ne ihmiset, jotka välittävät. Muutos ei pysähdy niihin, jotka kieltävät ongelman. Se pysähtyy niihin miljooniin, jotka näkevät ongelman selvästi, mutta tuntevat itsensä liian pieniksi sen edessä.

Huoli ei kuitenkaan katoa minnekkään

Ensin haluan oikaista ilmassa leijuvaa oletusta. Ei ole totta, että ihmiset olisivat lakanneet välittämästä. Ambio-lehdessä julkaistiin viime marraskuussa tutkimus, jossa haastateltiin paria tuhatta ukrainalaista keskellä sotaa. Ne, joihin sota oli vaikuttanut rajuimmin, olivat 2,35 kertaa todennäköisemmin erittäin huolissaan ilmastonmuutoksesta kuin ne, joihin sota vaikutti vähiten. Kriisi ei syönyt huolta, vaan se herkisti sille vielä enemmän.

Ja PwC:n kysely (2024) 20 000 kuluttajalle 31 maassa kertoo samaa: 85 % sanoo kokevansa ilmastonmuutoksen vaikutukset omassa arjessaan ja 80 % on valmis maksamaan vastuullisemmasta enemmän.

Ihmiset välittävät. Meiltä ei ole loppunut välittäminen, mutta meiltä on loppunut usko siihen, että omalla teolla on merkitystä.

Tehdään pienen ympäristöteon laskutoimitus

Katsotaan sitä "merkityksetöntä" tekoa rehellisesti. Yksi Dilute® täyttöpussi kertakäyttöisen puhdistusainepullon sijaan säästää noin 60 grammaa muovia ja noin 2,5 kiloa CO₂-päästöjä.* Se on naurettavan vähän. Podcastin asiantuntijat puhuivat gigatonneista, joten 60 grammaa ei näy missään tilastossa... Yksinään.

Mutta pienet teot eivät jää yksin, jos niitä ei tehdä yksin. Meidän asiakkaamme, eli tavalliset perheet, siivousyritykset, ravintolat ja hotellit, ovat tähän mennessä jättäneet ostamatta miltei 200 000 käyttövalmista pesuainetta muovipulloissa. Se tarkoittaa arviolta 200–500 tonnia vähemmän CO₂-päästöjä laskentatavasta riippuen.** Yksikään heistä ei tehnyt sitä yksin. Jokainen teki oman osansa, moni naurettavan pienen, muutama jo isommankin, mutta summa on jotain, mitä kukaan heistä ei olisi yksin saanut aikaan.

Ja tämä on vasta yhden pienen suomalaisen perheyrityksen asiakaskunta. Kerro sama logiikka jokaisella valinnalla, jonka teemme kaupassa, työpaikalla ja äänestyskopissa ja "mitä väliä minun teoillani on" alkaa kuulostaa siltä, mitä se on, eli harhaopilta.

Yksi pääskynen ei tee kesää. Se on totta. Mutta muuttomatkaa ei lennä mikään "kaikki pääskyset kerralla" -niminen olento. Sen lentävät yksittäiset linnut, jotka lähtevät liikkeelle, koska muutkin lähtevät.

Mitä tällä tiedolla sitten tekee?

Kolme asiaa, jotka itse otin eilisestä ahdistuksesta "mukaan".

1. Ahdistus on merkki välittämisestä, ei heikkoudesta. Sitä ei tarvitse hävetä, eikä sammuttaa uutispaastolla. Sen voi käyttää polttoaineena, mutta vain, jos sille antaa jonkin konkreettisen suunnan. Ahdistus ilman tekoa syö ihmistä. Teko ilman motivaatiota unohtuu. Yhdessä niistä tulee muutosta.

2. Älä valitse tekoa sen mukaan, kuinka suurelta se näyttää, vaan sen mukaan, jaksatko toistaa sitä. Kertaluontoinen suurteko häviää aina arjessa toistuvalle pikkuteolle. Ilmasto ei tunnista sankaruutta, se tunnistaa tulokset.

3. Tee tekosi näkyväksi. Tämä on se kohta, jonka moni suomalainen jättää väliin, koska omista valinnoista puhuminen tuntuu rehentelyltä. Mutta juuri näkyvyys on se mekanismi, jolla yhdestä teosta tulee monta. Kukaan ei lähde muuttomatkalle tyhjää taivasta katsomalla.

Siksi minäkin kirjoittelen näitä juttujani. En siksi, että Diluten® pussit pelastaisivat maailman, eivät pelasta, ainakaan yksinään. Vaan koska jokainen, joka näkee toisen tekevän jotain, saa uskoa, että tekemisellä on väliä. Et ole ainoa.

Maailman tila ei parane sillä, että me kaikki ahdistumme hiljaa omilla tahoillamme. Se paranee sillä, että tarpeeksi moni tekee jotain pientä tarpeeksi pitkään ja kertoo siitä eteenpäin.

Siksi kysynkin tähän lopuksi: mikä on se sinun "liian pieni" tekosi arjessa tai yrityksessäsi, jonka olet jättänyt tekemättä, koska yksi ihminen ei muka voi vaikuttaa?

Kerro se kommenteissa. Ehkä joku toinen lukee sen ja lähtee mukaan. Juuri niin se parvi syntyy.

#ilmastonmuutos #kestäväkehitys #ympäristöteko #vastuullisuus #hyvinvointi #suomalaistatyötä #dilute

**) Näin luku on laskettu. Yhden 500- 650 ml:n valmiin puhdistusainepullon elinkaaripäästöt ovat arviolta 1–2,5 kg CO₂e. Alaraja on varovainen osalaskelma. Pullon muovin valmistus (60 g ≈ 0,2 kg CO₂e) + pesuaineen valmistus (≈ 0,5 kg) + pakkausmateriaalit (≈ 0,05 kg) + kuljetus täytettynä n. 2 000 km Euroopasta Suomeen (≈ 0,12 kg) + muovin poltto käytön jälkeen (≈ 0,19 kg). Yläraja on koko elinkaaren kattava LCA-arvio (~2,5 kg/pullo). 200 000 pulloa × 1–2,5 kg ≈ 200–500 tonnia. Sivuhuomiona kuljetuksen päästöistä noin kolme neljäsosaa syntyy pelkän veden siirtelystä, koska valmis pesuaine on jopa 90 % vettä.