CO2-päästöt valmistuksesta ja kuljetuksesta ja mitä itseasiassa tiedämme?

Pesu-ja puhdistusaineiden elinkaariarviointi ( LCA)

Moni ajattelee, että puhdistusaineiden ympäristökuorma liittyy vain siihen, mitä viemäriin kaadetaan. Todellisuudessa merkittävä osa ilmasto-ja ympäristövaikutuksista syntyy paljon aikaisemmin tehtailla, varastoissa ja kuljetusketjuissa.

Laajat eurooppalaiset elinkaariarvioinnit*(LCA) ovat osoittaneet, että erityisesti suihkepullojen ja nestemäisten siivousaineiden kohdalla kuljetukset, pakkaus ja raaka-aineet muodostavat yhdessä yhtä suuren tai jopa suuremman päästökuorman kuin itse siivouskemikaalit.

Pyykinpesuainessa käyttö tuottaa suurimmat päästöt ( veden lämmitys, pesukoneen viemä energia), kun taas siivoustuotteissa kertakäyttösuihkepullot, wc-puhdistusaineet , pakkaukset ja kuljetus dominoivat hiilijalanjälkeä. Erityisesti nestemäiset tuotteet ovat yleensä 80–95 % vettä , eli kuljetamme rekkalasteittain vettä ja paksua muovipakkausta ympäri maailmaa. Pelkkä HDPE-muovi (josta tavalliset spraypullot tehdään) tuottaa lähes nelinkertaiset CO₂-päästöt verrattuna kierrätettyyn muoviin, ja tuotannon lisäksi jokainen kilometri tehtaalta varastolle ja varastolta asiakkaalle kasvattaa hiilijalanjälkeä.

Kun tämän yhdistää halpatuotannon energiatekniikkaan ja löyhempiin laatu- ja vastuullisuusstandardeihin, syntyy kuva, joka muistuttaa hälyttävästi pikamuodin varjopuolia: halpa siivousaine ei ole halpa ympäristölle, eikä usein myöskään ihmisille, jotka sen valmistavat tai kuljettavat

Vastuullinen versus "halpa" tuotanto - kuka maksaa hinnan?

Siivousaineiden taustalla on hyvin samanlainen todellisuus kuin pikamuodissa: hinta ei kerro koko tarinaa. Suuri osa puhdistuskemikaaleista, tensideistä, liuottimista ja jopa hajustepohjista valmistetaan valtavissa kemiantehtaissa Aasiassa ja Lähi-idässä, joissa työntekijöiden suojavarusteet, altistuksen valvonta ja työterveys eivät useinkaan vastaa eurooppalaisia vaatimuksia. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) mukaan kemianteollisuus on yksi maailman laajimmista matalapalkkaisista ja riskialttiista toimialoista, altistusta vaarallisille aineille on paljon ja suojelu usein puutteellista.

Tutkimukset esimerkiksi Bangladeshista osoittavat, että kemianteollisuuden työntekijät työskentelevät heikosti tuuletetuissa tiloissa, ilman kunnollisia suojavarusteita ja altistuvat jatkuvasti lipeälle, kloorille, liuottimille ja muille haitallisille yhdisteille. Toisin sanoen: halvan pesuaineen todellinen hinta maksetaan usein jo paljon ennen kuin tuote päätyy asiakkaan käteen.

Eläinkokeet ja kemikaalilainsäädöntö, eli siivousaineiden varjoisampi puoli

Tiedämme jo, että eurooppalainen kosmetiikka on eläinkoevapaata, mutta siivoustuotteissa raja on hämärämpi. EU:ssa ja Isossa-Britanniassa valmiita siivousaineita ei yleensä testata eläimillä, mutta niiden yksittäisille kemiallisille ainesosille voidaan yhä tehdä eläinkokeita, jos lainsäädäntö sitä vaatii.

Tätä ohjaa ennen kaikkea REACH-kemikaaliasetus, joka velvoittaa valmistajia tuottamaan turvallisuustietoa aineista, joita tuotetaan tai tuodaan maahan yli tonnin vuodessa. Jos vaihtoehtoisia testausmenetelmiä ei ole, osa tiedoista voidaan kerätä eläinkokeiden avulla, vaikka yritys itse ei niitä haluaisi tehdä. Kuluttajalle tämä jää usein näkymättömäksi: etiketti ei kerro, onko tuotteen tensidi, liuotin tai hajustekomponentti jossain tuotantoketjun vaiheessa testattu eläimillä. Yrityksille, jotka haluavat toimia vastuullisesti, tämä on kasvava maine ja eettinen riski. Siksi läpinäkyvyys raaka-aineissa, turvalliset ja modernit tuotantomenetelmät sekä kestävä kemia eivät ole vain markkinointipuhetta , vaan ne ovat osa yrityksen arvoa ja uskottavuutta.

Kuten pikamuodissa “halpa” ei ole enää neutraali valinta

Kun siivousaineiden koko elinkaari tuodaan päivänvaloon, yksi asia tulee selväksi: halpa ei ole koskaan vain halpa. Jokaisen muovipullon takana on energiankulutusta, pitkiä kuljetusketjuja, työntekijöiden altistusta, mahdollisia eläinkokeita ja etenkin valtava määrä käyttämätöntä potentiaalia tehdä asiat paremmin.

Tänään vastuullisuus ei ole pelkkä imagokysymys, vaan se on kilpailuetu, riskienhallintaa ja ennen kaikkea arvojen mukaista toimintaa.

Siksi jokainen yritys voi kysyä itseltään kolme yksinkertaista kysymystä:

• Mistä meidän käyttämät siivousaineet oikeasti tulevat?
• Kenen työllä ja millä ehdoilla ne on tehty?
• Ja miltä tämä valinta näyttää meidän asiakkaiden ja henkilöstön silmissä?

Kun vastaukset löytyvät avoimesti ja ylpeydellä, tiedämme olevamme oikealla tiellä. Puhdas ei ole sattumaa. Se on suunnittelua, valintoja ja arvojen konkretisoitumista, jokaisella siivoussuihkauksella.

Ja mitä siihen " halpaan" tulee... Noh, Dilute® on ehdottomasti todella kustannustehokas vaihtoehto ja säästää asiakasyrityksillemme vuosittain selkeää rahaa!

Lähteet : 

* “A compilation of life cycle studies for six household detergent product categories in Europe” (Golsteijn et al. 2015)

Environmental impacts of household goods in Europe: a process-based life cycle assessment model to assess consumption footprint POLICIES AND SUPPORT IN RELATION TO LCA